Mutta tapa, jolla menetät läheisen ihmisen.. voin kuvitella Norjassa asuvien vanhempien tilannetta kun jotkut heistä ovat menettäneet lapsensa. Tiedän sen tunteen jotenkin, koska minun vanhempani olivat menettää minut kerran jo, mutta he eivät. Tiedän miltä tuntuu olla paikassa jumissa, mistä et pääse minnekkään ja voit vain toivoa että pääsisit pois sieltä ja että näkisit vanhempasi.  Oon nähny nuoria ihmisiä paniikissa, peloissaan ja myös kun he kiljuvat henkensä edestä. 

Olen tuntenut nuo kaikki samat tunteet, paniikin, pelon ja olen myös kiljunut henkeni edestä. Olen myös nähnyt ihmisiä, jotka ovat pelänneet menettää minut - enkä pitänyt siitä näkemästä. Nimittäin, vaikka en menehtynyt silloin koulussani tapahtuvassa ampumaväli-kohtauksessa niin se että näet vanhempasi ja sukulaiset peloissaan ja kyyneleet valuen silmistään.. sain nähdä sitä monta päivää, yli viikon kotonani kun äitini oli menettää minut ja hän itki sängyllään monta kertaa päivässä ja jos itse olet itkupilli muutenkin ja menet lohduttamaan itkevää ihmistä, päädyt itsekkin itkemään. 

Tiedän miltä norjassa asuvien nuorista tuntuu, jotka joutuivat kohtaamaan tuollaisen tilanteen - Tiedän miltä heistä tuntuu.

Muistan viellä tänäkin päivänä sen, mikä tapahtui minun koulussani. Ei sitä osannut arvata kun teet uusintakoetta pikkuluokassa, että äänet mitä kuulit koetta tehdessäsi olivat laukauksia. Mistä olisit saanut päähäsi ajatella samantien niin? Minä olin aivan varma että siellä jotkut 7-luokkalaiset pojat leikkivät jotain mutta eivät näköjään. Mutta kun sain kaverini kanssa kokeen tehtyä, se päivä elämässämme muuttui painajaiseksi. Lähdimme pikkuluokasta ja saavuimme käytävälle, jossa oli oppilaille tarkoitettuja lokerikoita oppikirjoille ja ulkovaatteille, ja sitten muistaakseni tyttö joka oli lukiossa juoksi käytävän toisesta päästä hädissään ohitsemme kun olimme viellä pikkuluokan edessä ja kuulimme kun tyttö puhui puhelimessa ja huusi puhelimeen: " Apua! Tääl ammutaa! ". 

Juoksimme takaisin pikkuluokkaan koska emme uskaltaneet mennä enään takaisin kotiluokkaan koska se oli siellä suunnassa, mistä tyttö juoksi - joten suuntasimme takaisin pikkuluokkaan missä pari meiän luokkalaista teki viellä uusintakoetta. Kuulimme viereisessä luokassa olevien oppilaitten kiljumista kun mies oli tullut sen luokan ja pikkuluokan oven taake missä me olimme, ja ampui 3 laukausta viereiseen oveen. Me olimme hiljaa mutta viereisestä luokasta kuulimme monen oppilaan kiljumista. Se tunne, kun kuulet viereisestä huoneesta kiljumista.. ja heti perään oven takana kuuluvan miehen joka ampui oveen sen 3 laukausta huusi että meidän pitäisi tulla esiin jotta hän voisi.. noo tiedätte varmaan mitä tarkoitan että hän voisi tehdä. 

Mutta se että olet joutunut itse pitämään itsesi hiljaisena sinä aikana kun kuulet laukausten ääniä juuri oven takaa. Se tunne jonka norjassa olevat nuoret ovat kokeneet - he eivät koskaan unohda sitä, niinkun en minäkään mitä olen joutunut koulussani kokemaan. He eivät ikinä unohda sitä, eivätkä varsinkaan ne vanhemmat jotka ovat menettäneet oman lapsensa jota he ovat rakastaneet koko sydämmestään. 

Tiedän sen tunteen minkä ne nuoret ovat kokeneet nyt.

R.I.P. Norjassa menehtyneet. 

Miks jätkii on joskus nii vaikee ymmärtää, et niit on niinku vaikee tajuta et mitä ne oikee tarkottaa tai haluu sanoo? Okei.. nyt en tarkota sitä et kaikki jätkät olis semmossii et niit ei ymmärrä, vaa nyt yritän puhuu siitä ku jotkut jätkät on semmossii et niit ei tajuu aina joissan asioissa, otetaa nyt vaikka esimerkiks vaikka tämmönen: tunteitten kertominen ? 

Tutustut poikaan koulussa ku se tuli tekee sun kotiluokkaas koetta, ja et oo koskaan ennen nähny sitä. Sit aina välitunneilla jos te näätte nii moikkaatte toisianne ja joskus jäätte ehkä iha juttelemaaki kunnolla ja sit suunnillee viikon päästä ku ootte sillee jo kavereita nii alatte näkee jo kaveriporukas toisianne koulun jälkee keskustassa, ja sit saat sen jätkän ja pari muuta kaverii teille kahville aina joskus.

Sitte kuukaus tai kaks myöhemmi, sulla on just musiikin tunti loppunu ja lähet luokasta ulos kävelee sun kotiluokkaa kunnes sä näät sun kaveris istumas sun luokkas eessä käytävän penkillä, aurinkolasit silmillä ku se yritti peittää sitä ku se itki. No mähä kysyin et " Heei, mikä sulle tuli ? " , ja sehä sit kerto mulle et tää jätkä joho sä olit tutustunu sillo sun kotiluokas nii oli joutunu lastenkotiin jostain syystä, ja sen takii miks mun kaveri oli itkeny oli se koska se oli just ennen tota nii pari viikkoo sitte alkanu seurustelemaan ton jätkän kanssa. Okei, oliha meillä molemmilla sen jätkän numero et saatais siihe yhteyttä mut se et me ei nähtäis sitä enää nii usein? 

Se oli outoo et seuraavana päivänä ku menit kouluu, nii tiesit et sitä jätkää ei enää näkyny siellä ja se oli outoo vaikka ties et se oli joutunu sinne lastenkotii. Mut se, ennenku mä olin tutustunu siihen jätkää nii aina välituntisi istuin vaa siin käytävänpenkillä ton kaverinkaa joka itki sillo ja juttelin suurimmaks osaks vaa senkaa, enkä paljoo meiän luokkalaisten jätkien kans paitsi aina välillä jos ne kysy jotai mut kummiski tosi harvoin. Sit se jotenki muuttu sen jälkee ku toi jätkä ilmesty sinne sun kotiluokkaas tekemää koetta nii se alko heti juttelee sunkaa ku istu sun eessä olevalle vapaalle penkille, vaikka se ei ees tuntenu sua tai oo koskaa enne ees nähny sua. Se vaa alko juttelemaan ja kysymää sun nimees ja kerto sit omas ja siinähä me sit juteltii sen ja yhe mun luokkalaisen kans vaikka jätkän piti tehä koetta mut kyl se sen sai ihme kyl tehtyy.

Siitä sit niinku alko se, et ainaku näki nii moikkas ja jutteli vähä aikaa, kunnes se sit loppu yht äkkii sen jouduttua sinne laitoksee jossa se on vielki. Mut oon pitäny siihe yhteyttä tekstiviesteillä ja sit se siin alus aina joskus soitteli mulle aamusi 8 aikoihi ku oli koulupäivä nii mikäs siinä, mut mä en koskaa soittanu sille vaa mä lähetin sille vaa viestei. 

Okei, muutama kuukaus oli menny ja sit aina ku se tuli lomille ja tänne päi mis mä asun nii silloha se aina soitti mulle ja käski keskustaa et nähtäis ku ei olla pitkää aikaa nähty ja kyllähä mä ulos sit menin moikkaamaa sitä tietysti. Mut sit yhtenä päivänä ku se tuli lomille, nii tuntu jotenki oudolta ku se kysy sulta samana päivänä peräkkäi kaks kysymystä et: " Mites sun jätkä asiat? " ... " Onks sul jo poikaystävää? " , noi kaks kysymystä tuntu sillee oudolta et se niinku kysyis jotai tommosta yht äkkii ja siin oli viel muit ihmisii ympäril joita se tuns. Mut mun vastaus molempii kysymyksii: " Eieieii, ei ole. Kui? " ja jätkähä vastas niinku se aina vastaa jos kysyt silt et kui nii täs on sen vastaus: " Kysyimpähä vaa. " Ota tosta nyt oikeesti jotai selvää ku se aina vastaa noi!

Ei kestäny kaua ku se oli joutunu sinne lastenkotii ja se oli ottanu hatkat siltä, tosin sitä ei ollu vaikeet arvata et se otti hatkat ja läks mut sillo ku se oli karkuteillä jossai tuttujen luona suunnillee viikon ja siellä se pääs mesee, nii se tuli sinne ja kyllähä mä nyt samantien senkaa rupeen juttelee ku pitkää aikaa kuullu siit yhtää mitää. Juteltii kaikkee kivaa kunnes se sano jotai et: " Haittaaks jos otan täs rohkasuryypyn? "  .. nii olin vähä et no ota jos haluut mut miks? Sil kesti hetki vastaa kunnes silt tuli tän tapanen kommentti: " Mä rakastan sua ja tuntuu et oisin tuntenu sut jo tosi pitkää vaikka ei olla. " .. Mähä jäädyin, mut kyl mul siihe jätkää jonkulaisii tunteit joo oli, ja ehkä vielki.. 

Samana iltana se jätkä oli kysyny multa et haluunko niinku seurustella sen kans nii kylhä mä nyt olin sillee et jooo, koska tykkäsin siit. .. okei luulin et me seurusteltii mut sit pari päivää kulu ku siihe oli sillee hankalaa saada yhteyttä ku muutenki nii suosittu jätkä kavereitten kans et kaikki siihe yhteyttä pitää ja silhä menee sitä saldoo aika nopeesti mut sillo alko miettityttää et seurustellaaks me niinku oikeesti? Koska viestit oli iha normei tai semmossii ja muutenki semmoi olo nii päätin sit olla sillee et joo et emmä senkaa seurustele ja katoin et mitä se jätkä oikee tekee seuraavaks. Selvis, et ei näköjää seurusteltukkaa mut jos oltais nii nyt ens kuun loppukuust tulis niinku vuos täytee et sitäku miettii nii on aika menny iha helvetin nopeesti tai jotai? 

Seuraavan kerran ku jätkä oli lomil ja pääs mesee, nii sit juteltii taas mukavii mut sit mä päätin tehä sillee koska se oli sillo just elokuus ku viimeks puhuttii meses nii kertonu et tykkää must nii kysyin et muistaaks se mitää et mist me juteltii sillo ku mua häiritee, nii sit saisin ite tietää et muistaaks se ees ite mitää siit mist me ollaa juteltu? .. okei ihme kyl se muisti, koska se sano yhen jutun et mist me oltii puhuttu: " ei oikee mistää, paitsi et tunnustin toivottoman rakkauteni sua kohtaa. "  ja tos vaihees tajusin et se näköjää vielki taitaa tykätä must, mut se oli ongelma ku se vaikutti vaa nii paljon siltä et oltais oltu vaa kavereita nii kai mä luulen ainaki ite et ei me sit seurustella et se vaa pilaili ja leikki niinku mun tunteilla. 

Olin sillo toivonu et se ois niinku ehkä tehnykki jotai ku se sen rakkauden tunnusti mua kohtaa, mut sitku huomasin facebookis et se jätkä on parisuhtees, nii en oikee tajuu? Se jätkä oli sanonu et tykkää musta mut näköjää pelleilly vaa ja nyt se sit seurustelee jonku toisen likan kans.. Ja tottakai mua ton jälkee alkaa vituttaa mut sit mua myös suretti koska mullaki oli tunteita tota jätkää kohtaa. En tiiä onks ne enää yhes ku nykyää sen jätkän facebookis ei näy et se seurustelis sen muijan kans. 

En oo pitäny siihe tyyppii sillee pahemmi yhteyttä täs kuukauden tai kahen aikana ku oon pistäny sille pari viestii mut se ei oo vastannu jote arvelin et sil on saldo loppu mut sit mun mieles kävi myös se et oonks mä tehny jotai et se ei haluu enää olla yhteyksis munkaa tai jotai? Et nyt niinku menis meiän välit iha poikki. Mut ei menny, vaa se ilmesty eilen mesee ja sit mä pistin sille et jätkä on näköjään elossa ku ei oo sitä näkyny facebookis tai missää ku viesteilläkää oo saanu aikaa, enkä mä sille oo uskaltanut soittaa, en tiiä miks.  Mut ei keretty paljoo juttelee meses ku se oli sillo lastenkodis ja se sai näköjää vaa käydä koneella kattoo sähköpostinsa tai jotai? Sit se sano et se ei oo pystyny vastaa mun viesteihi ku sil ei oo saldoo mut sit se soittais mulle ku tulis seuraavan kerran lomille et nähtäis, mut epäilen et se mitää soita vaa mä saan aina välil pistää viestii et millos on mies tulossa lomille et josko vaik nähtäis. 

Mut se mikä mua sillee vituttaa/ärsyttää on se, koska en ymmärrä tota jätkää yhtää ihan suoraa sanottuna. Eka se tunnustaa mulle toivottoman rakkauden mua kohtaa mut sit se seurusteli/seurustelee jonku muun likan kanssa et pelleiliks se oikeesti niinku mun kans vai oliks se tosissaa et sil on tunteita mua kohtaa mut se uskoo et siit ei tulis mitää vai? Miks se sit sanoo et se tykkää musta mut silti uskoo et siit ei tuu mitäää? Miks se ei voinu olla hiljaa sen tunteista ja pitää ne iha sisällää? En mäkää oo kertonu sille viel mun tunteista sitä kohtaa koska mä uskon et siit ei tulis mitää vaikka toivon et tulis, mut miks mä kertoisin ku se kuitenki menee nii et ei tuu mitää ja sit mä oon ihan rikki? Emmä haluu tulla satutetuks. Mut just eilen siin mese keskustelus ku se lähti nii se pisti viel sydämmen perää? Mä en tajuu et onks sil vielläki tunteita mua kohtaa vai pistääks se iha huvin vuoks? Koska sillonku yks toinen jätkä jonka oon tuntenu pari vuotta ja ollu samalla luokalla pari vuotta nii tunnusti mulle et se tykkää musta, ja se lähetteli mulle aina iltasin et hyvää yötä kulta/rakas, ja " <3 ". Tota mä uskoin et se tykkää musta, koska olin puhunu senkaa puhelimes melkee kaks tuntii ku se kerto mulle ja puhuttii kaikesta ja sitteku et se oli jotenki suunnitellu vievänsä mut syömää ja silloha me mentii pizzeriaa syömää ja se makso. 

En ymmärrä miehiä, en en en.. Kyllähä mä toivon et pystyisin olee sen yhen jätkän kans koska tykkään siitä koska jos me nyt seuruteltais sillonku se kysy nii koht meil tulis jo vuos täytee jos näi pitkää oltais oltu, en tiiä jos vaikka oltaiski. Mut kyl mä yhä lähettelen sille viestei ja kyselen kuulumisia, kyl se joskus mulle vastaa ku sil on saldoo. 

Ps. Anteeks jos toi teksti on surkeesti kirjotettu, en oo hyvä tämmössis mut toivottavasti jotenki ymmärrätte mist yritin kirjottaa. ^^ - Asiasta, joka on häirinny mua jo koht ehkä puol vuotta enkä vielkää ymmärrä.